Kodinpunontaa

Ulkomaalaus jatkui kuistien kattolaudoissa, jotka isäntä eräänä loppukesän lauantaina veteli valkeaksi rennolla pensselillä.  Seuraavan päivän hän sitten kävelikin kokka pystyssä kuin keuliva mopedi, kun niskalihakset leikkasivat kiinni virheasentoon. Vaan mitäpä tuosta; kyllä laipiota nyt kelpaakin tarkastella! Katonmaalaus avarsi tilan ihan uudeksi ja raikkaaksi, kun tyhmeänharmaa pohjamaali kirkastui valkeaksi.  Kaikki talon valkeat osat - kulma- ja räystäslaudat, kuistien ja parvekkeiden katot ja kaiteet - ovat onneksi pohjamaalattua lautaa, joten yksi kerros Virtasen 4 öljyn maalia riittää juuri parahiksi viimeistelemään pinnat.  Isojen pintojen maalausta emme olisi tohtineet näin loppukesään - tai syksyyn - jättää, sillä tihua, tuhnua, sadekuuroja ja esterin antimia piisaa joka päiväksi, ja lahja lankeaa taivaalta aina yhtä yllättäen ja odottamattomassa muodossa.  Maalaaminen on isännän heiniä - tai harjaksia - useastakin syystä, joista tärkein on sentinvenytys...

  Kun helteet hiipuivat ja arki käynnistyi, alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin.  Kesäloman viimeisenä lauantaina paimensin lapsoset kotieläintilalle tapaamaan toislajisia ystäviä, ja isäntä jäi askartelemaan ikkunanpielien pariin. Palatessamme oli seinillä käynnissä yhden miehen sirkus.  Isäntä oli maalannut kaikki meidän puoliskomme ikkunankarmit akkunasta käsin. En onneksi ollut näkemässä yläkerran smyygilautojen maalaamista. Muuan koirankuljettaja sen sijaan oli, ja hän oli todennut, että  varsin erikoinen tyyli , kun isäntä oli roikkunut suti kädessä kahdeksanmetrisen tyhjyyden yllä, enimmäkseen ulkona ikkunasta.  - Tyyli vapaa, mutta pakollinen, oli isäntä lohkaissut ja liponut vihellellen maalia karmeihin.  Pyhänä hän pensselöi myös naapurin ikkunanpielet ja siirtyi sitten viimeisten smyygilautojen ajeluun. Virolaiset hirsimiehet olivat nakutelleet enimmät karmit paikoilleen liki kaksi vuotta sitten, mutta ulko-ovien pielet ovat naureskelleet ...

Hiiltävien helteiden laskeutuessa hikiliinaksi maan ja otsien ylle raksahalumme sulivat kuin kermavaahto muurinpohjaletun pinnalla. Suurin ponnistuksin isäntä sai eräänä iltana laminoitua portaiden alustilan eli Narnian.  Sen jälkeen olemme keskittyneet huolelliseen höllöttelyyn rannoilla ja pihamaalla, jossa kaikki vehreä puskee puolestamme täyttä päätä, päivää ja yötä.  Auringonkukat kasvavat vankkoina kuin puut... ja ensimmäiseen perennapenkkiini ovat puhjeneet varhaiset somistukset.  Kesäkurpitsa ja... tomaatti pukkaavat pötköä... ja varhaiskypsät vadelmat uhkaavat kuivua karoihinsa. Kaikki kasteltu - omenapuu, kesäkukka- ja kurpitsapenkit - ovat valtautuneet tuuheiksi puskiksi. Syysleimu liekehtii ja hortensiassakin on jo ujot nuput. Huomaan löytäneeni lempiparvekekukkani: Aku Ankastakin tutun petunian. Haksahtaessani sisään letunpaistopuuhista... astelen silmät valikoidusti sirrillään ja käännän katseeni tahdikkaasti pois kaikesta keskeneräisestä ja puuttuvasta, jot...

Pariaarinen pikkupihamme on rajattu alue, ja kun sitä kotihiiren hurmoksessa aikansa työstää - kynsii, kaivaa ja peputtaa, sahaa, vatkaa ja nakertaa - niin ennen pitkää se väkisinkin valmistuu. Olemme nyt päässeet sisustamaan - tai ulkoistamaan - pihaamme!  Puntaroimme pitkään pation materiaalivalintaa: ollako se kestopuuta, liuskekiveä vai kivilaattaa vai eikö olla, ja miksi? Kestopuun hinta hipoo pilviä kuin kelopuun latva, sen työstämisessä on sakee duuni eikä se nimestään huolimatta iäti kestä.  Liuskekivi sitä vastoin olisi ikivahva ja kaunis, mutta niin ikään kallis sijoitus, eikä luonnonmuotoisena välttämättä pihaamme oikein istuisi, kun talon muotokieli muuten on nelikulmaista. Perinteinen kivilaatta olisi näistä huokein, mutta vähän ykstotinen ratkaisu, eikä betonilaattojen ruskeaan taittava väripalettikaan oikein silmäämme miellytä.  Lopulta pation materiaalivalinta ratkesi ihan itsestään. Isäntä tälläsi valuharkoista ylä- ja alapihan poikkimuuriin pitkän rappu...