Lonkanvetoa

Hiiltävien helteiden laskeutuessa hikiliinaksi maan ja otsien ylle raksahalumme sulivat kuin kermavaahto muurinpohjaletun pinnalla.

Suurin ponnistuksin isäntä sai eräänä iltana laminoitua portaiden alustilan eli Narnian. 

Sen jälkeen olemme keskittyneet huolelliseen höllöttelyyn rannoilla ja pihamaalla, jossa kaikki vehreä puskee puolestamme täyttä päätä, päivää ja yötä. 

Auringonkukat kasvavat vankkoina kuin puut...

ja ensimmäiseen perennapenkkiini ovat puhjeneet varhaiset somistukset. 

Kesäkurpitsa ja...

tomaatti pukkaavat pötköä...

ja varhaiskypsät vadelmat uhkaavat kuivua karoihinsa.

Kaikki kasteltu - omenapuu, kesäkukka- ja kurpitsapenkit - ovat valtautuneet tuuheiksi puskiksi. Syysleimu liekehtii ja hortensiassakin on jo ujot nuput.

Huomaan löytäneeni lempiparvekekukkani: Aku Ankastakin tutun petunian.

Haksahtaessani sisään letunpaistopuuhista...

astelen silmät valikoidusti sirrillään ja käännän katseeni tahdikkaasti pois kaikesta keskeneräisestä ja puuttuvasta, jota muuten piisaa:

portaiden pinnoitus, paraativessan katto ja keittiön kohdevalot sekä sokkelit. 

Vaatekaapeistamme puuttuvat ovet, ja vaikka joka kamarissa sellainen nyt onkin, niin yksityisyys on silti suhteellinen käsite, sillä ovenkarmeista voi kurkistella vaivihkaa sisään. 

Ulkotöistä inspiraation lennokasta sivellintä vartoo vielä viimeistelymaalaus ja kivijalan rappaus...

ja kellarissa teknisen tilan viimeistely ja sähköistyksen ja valaistuksen viime silaus. 

Mutta syksy koittaa ennen kuin ehdin lausua kesäkurpitsakakunpaistovuoka, ja sitten minulla on leipomisen ohessa aikaa rummuttaa isäntää raksailemaankin. Nyt vetelemme vähän lonkkaa ja puhaltelemme huilia kahden vuoden raivoisan raksarutistuksen päälle. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tahmelan kalteva torni

Puitteiden kirkastusjuhlat

Ikean Voxtorp-keittiö