Kodinpunontaa

Hiiltävien helteiden laskeutuessa hikiliinaksi maan ja otsien ylle raksahalumme sulivat kuin kermavaahto muurinpohjaletun pinnalla. Suurin ponnistuksin isäntä sai eräänä iltana laminoitua portaiden alustilan eli Narnian.  Sen jälkeen olemme keskittyneet huolelliseen höllöttelyyn rannoilla ja pihamaalla, jossa kaikki vehreä puskee puolestamme täyttä päätä, päivää ja yötä.  Auringonkukat kasvavat vankkoina kuin puut... ja ensimmäiseen perennapenkkiini ovat puhjeneet varhaiset somistukset.  Kesäkurpitsa ja... tomaatti pukkaavat pötköä... ja varhaiskypsät vadelmat uhkaavat kuivua karoihinsa. Kaikki kasteltu - omenapuu, kesäkukka- ja kurpitsapenkit - ovat valtautuneet tuuheiksi puskiksi. Syysleimu liekehtii ja hortensiassakin on jo ujot nuput. Huomaan löytäneeni lempiparvekekukkani: Aku Ankastakin tutun petunian. Haksahtaessani sisään letunpaistopuuhista... astelen silmät valikoidusti sirrillään ja käännän katseeni tahdikkaasti pois kaikesta keskeneräisestä ja puuttuvasta, jot...

Pariaarinen pikkupihamme on rajattu alue, ja kun sitä kotihiiren hurmoksessa aikansa työstää - kynsii, kaivaa ja peputtaa, sahaa, vatkaa ja nakertaa - niin ennen pitkää se väkisinkin valmistuu. Olemme nyt päässeet sisustamaan - tai ulkoistamaan - pihaamme!  Puntaroimme pitkään pation materiaalivalintaa: ollako se kestopuuta, liuskekiveä vai kivilaattaa vai eikö olla, ja miksi? Kestopuun hinta hipoo pilviä kuin kelopuun latva, sen työstämisessä on sakee duuni eikä se nimestään huolimatta iäti kestä.  Liuskekivi sitä vastoin olisi ikivahva ja kaunis, mutta niin ikään kallis sijoitus, eikä luonnonmuotoisena välttämättä pihaamme oikein istuisi, kun talon muotokieli muuten on nelikulmaista. Perinteinen kivilaatta olisi näistä huokein, mutta vähän ykstotinen ratkaisu, eikä betonilaattojen ruskeaan taittava väripalettikaan oikein silmäämme miellytä.  Lopulta pation materiaalivalinta ratkesi ihan itsestään. Isäntä tälläsi valuharkoista ylä- ja alapihan poikkimuuriin pitkän rappu...

Viime aikoina olemme maistelleet makeaa En ole koskaan -peliä ja korkanneet onnenhetkiä kuin suloisinta shampanjaa. En ole koskaan ennen perustanut perennapenkkiä. Nyt olen! Sain kultapallon jatkoksi anopin siirtolapuutarhalta puolenkymmentä tainta lempiperennojani: harmaamalvikkia, syysasteria ja -leimua, ukonkelloa ja palavaa rakkautta. Alkuun tuumasin tuikkia ne rivirimpsuksi pihojen rajaan, mutta jotenkin jono alkoi tuntua tasapaksulta ratkaisulta, etenkin kun syyshortensia jo pasteeraa yläpihan kulmassa ja jättäisi ykstotisen perennarivin varjoonsa.   Kukkaryhmän järjestely kävi kelpo aivopähkinästä. Kuuklasin kukkasten korkeutta ja kukoistuspaikkoja - vaikka tarjolla on ainoastaan puolivarjoa - ja ryhmittelin ne lopulta osimoilleen pituusjärjestykseen. Etualalle jätin paikan uusille tulokkaille ja onnenkantamoisille, joita talvi valeistutuksessa tai minä taimikasvatuksessa ei onnistunut nitistämään.  Yksi sinnittelijä on vaaleanpunainen, kerrottu pioni, kaunein kukka l...