Eteisen ehostus & bajamaja

 

Jos eteinen on kodin käyntikortti, niin meillä sen paikalla on pitkään ollut pelkkä puutelista. Ei tilaa, ei ovia, listoja, peilejä, viihtyisyyttä, ei käteviä ratkaisuja eikä edes logiikkaa. 

Sen sijaan yli oman tarpeen ja kaiken kohtuuden meillä on survottu seinään lasten kenkiä, rouvan takkeja, parittomia hanskoja, päättömiä pipoja. Eteinen on ahdettu täyteen kissanhiekka- ja banaanilaatikoita, soraa, pölyä, pusseja, pullonkorkkeja ja aarteita, pelastettuja pehmoja ja muita selittämättömiä maailmankappaleita. 

Sisään astuessa vaistomainen reaktio on vetää henkeä ja pidättää sitä riisumisen ja vaatepaikannuksen ajan, kunnes voi taas pulpahtaa olohuoneen pintaan ja elämään. 

Kun aloin hohhoilla isännälle, että jotain tarttis tehrä, hän totesi, että ensin pitää tehdä reikä seinään ja vasta sitten sitä jotain. Tuumasta toimeen, joka tällä kertaa oli pitkä poranterä! Isäntä kairasi eteisen liki kolmikymmensenttiseen hirsiseinään kanavan aurinkopaneelien invertterien johdoille, ja vaikka paneelit ovat vielä suunnittelu- eli rahoitusasteella, niin johdot on vedetty valmiiksi katolta kuistille ja sähkötaululle asti. 

Eräänä päivänä isäntä pelaili Ikean Paxeilla tetristä ja taivutteli fysiikan lakeja sen verran, että sai 200 senttiä leveät hyllyt sopimaan 193 sentin tilaan. Vaatekaappien liukuovet ovat niin ikään vielä suunnittelu- eli rahoitusasteella, mutta aikanaan niidenkin parissa pitää pientä säätöä ja silmänkääntötemppuja tehdä.

Evakkovuosilta tavakseni on jäänyt säilyttää vaatteita, kenkiä ynnä muita tamineita banaanilaatikoissa, ja nyt nuo låådat on eteisessä ryhmitelty uudelleen. Vaikutelma ei ole yhtään siistimpi, mutta hieman erilaisempi kuin ennen, ja koska vaatekaapinoviin ei vielä ole varaa, niin hallittu kaaos jää näkyville. 

Kissataloudessa hiekkalaatikoiden tuotesijoittelu on ihan oma taiteenlajinsa. Vessoja on oltava vähintään yhtä monta kuin on mirkkuakin, ja niihin täytyy olla vapaa pääsy kellon ympäri. Umpikopperoissa ei siisti misu tykkää käydä, ja koska hiekkaa kulkeutuu aina vähän tassuissa, ei törppöjä kehtaa olkkarissakaan pitää. 

Meillä hiekkalaatikoita on säilytetty yleensä aputiloissa, käytävällä tai eteisessä - niin nytkin, ja hiekkakakkulaatikot vaihtuvine luomuksineen ja tähtipölyineen ovat aina toivottamassa tulijat tuoreiksi ja terveiksi. Toisessa nurkassa on jäkittänyt tumppumyssyhyllykkö, eikä eteisessä ole ollut sijaa, jolle ahteri laskea. 

Minusta nähden eteisessä pitää olla peili, pöytä ja penkki. Edellinen meiltä yhä puuttuu (koska kaapinovet), mutta aloin ideoida jonkinlaista tasoa kissanhiekkalaatikoiden päälle, jolloin yhteen nurkkaan vapautuisi paikka penkille, eikä perheemme huonojalkaisten miesten tarvitsisi enää napoa popojaan vessanpöntöllä. 

Isäntä mittaili ja mallaili aikansa tilaa ja hiekkalaatikoita ja sirklasi sitten mittatilauspöydän työtason jämäpalasta ja tuunasi kahdesta hyllylevystä pöydänjalat ja kolmannesta alatason. Minäkin pääsin hommiin, ja keksin koronamaskille uusiokäyttöä parafiiniöljyn voitelurättinä. 

Kas näin on kissoilla eteisen nurkassa hyvin ilmastoitu bajamaja! Harkitsin hetken verhoa hiekkisten eteen, mutta mirkut arvostavat avointa maisemaa enemmän, joten olkoon noin. 

Tilaa eteisessä ei ole juuri entistä enempää, mutta hyppysellinen viihtyisyyttä ja toinen siisteyttä.