Kodinpunontaa

Kun olimme puhallelleet paksuja pari kuukautta muuton päälle alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin. Mutta vaikka haluja jo kotitarpeiksi olisi, niin isännän aika on vähän kortilla kolmen (3!) työn ohessa. Jostain hän kuitenkin kaivoi illan, jona kaivoi esiin löylyhuoneen työkalujen ja raksatarpeiden alta.  Toisena ehtoona hän kaivoi esiin lattian liuskekivet, ja minä pääsin tiskaamaan kiviä sillä välin, kun hän leikkeli puuttuvat palat löylyhuoneen kolmen seinän lattianostoon.  Eräänä lauantaina isäntä sitten laatoitti löylyhuoneen nurkat, ja minä istuin seinän vierellä neulomassa. Yhtäkkiä välistä hupeni 15 vuotta, ja ailahdin takaisin maailman parhaaseen kerrostalokolmioon, jonka isäntä yhdisti kahdesta kaksiosta, remontoi pinnat ja rakensi keittiön, ja minä vain neuloskelin nurkassa ja nautiskelin kahvia ja Pandan suklaata.  Nyt kissasukupolvi on sylissä vaihtunut, mutta asenne ei - työnteko kiinnostaa meitä: voisimme tuijotella sitä tuntikausia - ja odotan yhdes...

Härkäviikoilla alkoi tuima talvi ja pakkanen, ja meille tuli palo raivata kellariin tilaa kahdelle kaaralle - omalle ja naapurin - ennen tulipalopakkasia. Koko syksyn autot ovat kytvöttäneet tienposkessa, ja kuurankukat ovat puhjenneet sisälasiin, ovet huurtuneet umpeen ja katoille ovat kasaantuneet hanget korkeat, nietokset.  Huhkimme kellarissa kolme täyttä päivää yksin, kaksin ja naapurin kanssa. Yhtenä päivänä kyyditimme kamaa isännän firmaan ja pelasimme tetristä Tuikitärkeillä, Talletetuilla Tavaroilla - vauvanvaatteilla ja ensileluilla, vohveliraudoilla ja leivinlaudoilla, luistimilla ja liukureilla, johtovyyhdillä ynnä muilla mustilla laatikoilla, joihin on ikuistettu käännekohdat elämänpoluilta, mutta joiden sisältöä ei tiedä erkkikään eikä uskalla edes kurkistaa. Lastasimme lootia kalteviksi torniksi kuormalavoille, joita voi sitten hilailla pumppukärryillä kahakäteen ja kaadella ketterästi. Toisena ja kolmantena päivänä siirtelimme rakennuspuuta, jonka toissasyksynä pela...

Kääriydyimme juhlakauteen kuin pehmoiseen vällyyn ja heittäydyimme hetkeksi hartaaseen lepäilyyn. Raksanteko toppasi tykkänään, ja nukuimme kolmena aamuna kymmeneen. Pikku nipperöintikin sai harjakaisten mittasuhteet: roskakaapin etulevyn asennus oli tuntitolkkujen urakka ja kirjahyllyjen pystytys kesti päiviä, täyttäminen toisen mokoman. Mutta laatikko kerrallaan kama hupenee paikoilleen ja koti näyttää kodimmalta.  Välipäivinä haksahdin etsiskelemään verhonnuppi-identiteettiäni, ja se olikin sitten menoa se! Päivätolkulla haparoin sieluni herkillä tuntokärhillä verhotankominuuteni eteerisintä muotoa: olisiko se rustiikkinen käpy - joka yhtäältä sopisi kuusihirsitaloon kuin oksa reikään, mutta voisi toisaalta olla turhan krumeluu mutkattomaan hirsiseinään - tai olisiko se sympaattisen teenjuojan halka hunajahyrräjäljitelmä tai kohtalokas viidenkympin musta kuu, vai kenties herkullinen kuppikakkuhattukruunu, jollaisia meillä oli entisessä elämässä...?  Ajoin itseni upouuvuksii...