Kodinpunontaa

Ulkomaalaus jatkui kuistien kattolaudoissa, jotka isäntä eräänä loppukesän lauantaina veteli valkeaksi rennolla pensselillä.  Seuraavan päivän hän sitten kävelikin kokka pystyssä kuin keuliva mopedi, kun niskalihakset leikkasivat kiinni virheasentoon. Vaan mitäpä tuosta; kyllä laipiota nyt kelpaakin tarkastella! Katonmaalaus avarsi tilan ihan uudeksi ja raikkaaksi, kun tyhmeänharmaa pohjamaali kirkastui valkeaksi.  Kaikki talon valkeat osat - kulma- ja räystäslaudat, kuistien ja parvekkeiden katot ja kaiteet - ovat onneksi pohjamaalattua lautaa, joten yksi kerros Virtasen 4 öljyn maalia riittää juuri parahiksi viimeistelemään pinnat.  Isojen pintojen maalausta emme olisi tohtineet näin loppukesään - tai syksyyn - jättää, sillä tihua, tuhnua, sadekuuroja ja esterin antimia piisaa joka päiväksi, ja lahja lankeaa taivaalta aina yhtä yllättäen ja odottamattomassa muodossa.  Maalaaminen on isännän heiniä - tai harjaksia - useastakin syystä, joista tärkein on sentinvenytys...

  Kun helteet hiipuivat ja arki käynnistyi, alkoivat raksahalutkin palailla pätkittäin.  Kesäloman viimeisenä lauantaina paimensin lapsoset kotieläintilalle tapaamaan toislajisia ystäviä, ja isäntä jäi askartelemaan ikkunanpielien pariin. Palatessamme oli seinillä käynnissä yhden miehen sirkus.  Isäntä oli maalannut kaikki meidän puoliskomme ikkunankarmit akkunasta käsin. En onneksi ollut näkemässä yläkerran smyygilautojen maalaamista. Muuan koirankuljettaja sen sijaan oli, ja hän oli todennut, että  varsin erikoinen tyyli , kun isäntä oli roikkunut suti kädessä kahdeksanmetrisen tyhjyyden yllä, enimmäkseen ulkona ikkunasta.  - Tyyli vapaa, mutta pakollinen, oli isäntä lohkaissut ja liponut vihellellen maalia karmeihin.  Pyhänä hän pensselöi myös naapurin ikkunanpielet ja siirtyi sitten viimeisten smyygilautojen ajeluun. Virolaiset hirsimiehet olivat nakutelleet enimmät karmit paikoilleen liki kaksi vuotta sitten, mutta ulko-ovien pielet ovat naureskelleet ...